Ostin eilen itselleni sadehousut. Olihan niitä jo etsittykin! Kaikissa kuorissa tahtoi olla kangaskerrosta toisensa perään, kunnes housut muistuttivat enemmän laskettelu- kuin kevyitä kuorihousuja.

Löytyipä sopiva vedenpitävä kuorihousu lopulta kuitenkin. Marmot jäi jälleen haaviin. Vetoketju on koko matkan mittainen, jolloin housut voi pukea päälle vaikka sukset jalassa. Toivottavasti homma toimii -- odotan innolla mahdollisuutta olla riisumatta kenkiä joka kerta, kun haluaa enemmän tai vähemmän vaatetta päälle.

Hintakaan (90e) ei päätä huimannut Goretex-kalvoihin verrattuna. Kysymys herää, onko alle satasen housuista mihinkään, mutta on sitä Marmotista niin paljon hyvää kuultu. Siispä tulikokeeseen.

 Tämän vuoden reissu suuntautuu Sarekin kansallispuistoon Ruotsiin. Päätös tehtiin tällä viikolla, lähtö ensi viikolla. Autojunat Kolariin ja sieltä pikkuautolla Ruotsin halki.

Tarina kertoo, että Sarek on niitä Ruotsin klassikkokohteita, jonne ei kuitenkaan tulisi lähteä ilman mitään kokemusta. Maisemia on, muita ihmisiäkin, muttei muuta sivistystä. Kaksitonnisista 6/13 löytyy tältä alueelta. Haaveena tällä hetkellä on huiputtaa Nordtoppen ja kenties Akka, mutta aika ja kartta näyttää. Hieman hirvittää, jos kohdalle osuisi toinen Paraksen kaltainen nousu (siis väärää rinnettä pitkin, viime vuonna). Suunnitelmana on noin viikon reissu maastossa, reitistä lisää kunhan se on päätetty.

Hyvillä mielin lähdetään, uusia varusteita kokeilemaan (itselläni Marmotin Never Summer -talvimakuupussi, kaverilla uudet kengät) ja sadetta pitelemään. Jos kamerakin tällä kertaa kestäisi reissun koetukset.

Harmillisen pitkä ja ilmoittamaton hiatusjakso saa loppunsa nyt heinäkuussa, kun vaelluskausi nostaa taas päätään. Tarkoituksena olisi kahden blogin aktivoimisen lisäksi myös päivittää vaellussivut ja siirtää ne omaan sivutilaansa pois ilmaispalvelimelta. Herää kysymys "milloin?", mutta vastausta en tiedä.

Halti 07 -reissua seurasivat sittemmin Treriksröset-vaellus 08 sekä Paistunturit 09. Matkakertomukset löytynevät joskus vielä vaellussivujen puolelta. Tämänvuotinen oma reissu on suunnitteilla elokuulle Norjaan tai Ruotsiin, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Tänä vuonna ongelma on ajassa ja rahassa. Opiskelija ei olekaan sitä villiä ja vapaata menoa, mitä lukiolaisille jaksetaan hehkuttaa. (Ai ihan tosi.)

Silti jaksan haaveilla elokuun alun vaelluksesta Paistuntureilla, mahdollisesti Saariselällä jos ensisijainen toive ei anna myöten. Halukkaita lähtemään mukaan olisi myös pari tarjolla, mikäli ajankohta, työtilanne ja usko itseen sen suovat. Itse olen ehtinyt torjua jo yhden työtarjouksen vaellushaaveiden tähden, joten lienee sanomattakin selvää, että tahdon todella pohjoiseen. Ei niin, että kaipaisin jotain mieltä pökerryttävää kokemusta tai omia rajoja koettelevaa suoritusta, ei, tahdon vain hetkeksi siihen rauhaan ja vapauteen, mitä pääkaupunkiseutu ei niinkään tule tarjonneeksi.

Kuten ilmeistä, viime kesänä ei reissu Paistuntureille onnistunutkaan. Tänä vuonna olisi uusi mahdollisuus, mutta viime kesään nähden vastakkaiset ongelmat. Nyt syksyllä on tosin vaikea mennä sanomaan, mitä tuleva talvi ja kevät tuovat tullessaan.

Opiskelijalle kesä on aikaa rahan keruuseen (ja sen kulutukseen). Lomaa kyllä on, mutta löytyykö työnantajaa, joka olisi valmis lupaamaan kahden viikon loman heinäkuuksi, pahimpaan loma-aikaan? Vuodesta riippuen kesäkuu ja elokuu ovat Lapissa heinäkuuta viileämpiä. Kylmä tuuli paljakalla on aina kylmää.

Sen sijaan seuraa reissulle saattaisi löytyäkin. Pari ihmistä on alustavasti ilmaissut kiinnostuksensa, tosin mitään ei ole menty lupailemaan. Kuitenkin jo yksi halukas riittäisi siihen, että reissu toteutuisi -- yksin ei tässä elämänvaiheessa vielä tule lähdettyä.

Tunnelmiin pääsee kuitenkin keskitalvellakin vaikka sitten viime kesän reissun kuvia katsellessa. Treriksröset 08. Matkakertomus on tehty käsin, muttei koneella. Kuvat löytyvät, mutta eivät omilta levyiltä. Aikeena olisi tuon matkakertomuksen nettiin saamisen lisäksi myös siirtää tällä hetkellä ilmaispalvelimella sijaitsevat vaellussivut oman domainin alle. Ikuisuusprojekteja.

Haltia juhannuksen tienoilta viime vuonna. Luvassa rakkoja, lunta ja soijarouhetta. KLIK.

Eikä enempää kuin kymmenetä kuukautta vaelluksen jälkeen.

Ah, olisi ihanaa päästä ensi kesänä Paistuntureiden erämaahan vaeltamaan. Heinä- tai elokuussa. Vierailu Kevolle, ehkä.

Selvisimme takaisin hengissä, ja vieläpä Haltin huiputtaneina. On se kiva olla kaupungissa taas.

Reissuun kuului lyhyenä versiona paljon kylmiä joenylityksiä, autiotupaöitä, hyvin myöhäistä unirytmiä ja liikaa (?) soijarouhetta. Kuusijalkaisia ystäviä oli vähän. Lämpötila vaihteli viiden ja yli kahdenkymmenen välillä. Kelit olivat hyvät ajankohtaan nähden, vaikka lunta ja sulamisvesiä olikin melkein liiaksi asti.

Tykkäsin. Seuraavan kerran tosin mietin ajankohtaa tarkemmin - tai otan mukaan kunnon kumisaappaat.

Kohta aloitetaan koko porukan kanssa suuri pakkaussessio. Noin kolmen tunnin päästä lähtö keskustaan ja junaan.

Hienoa säätä on luvattu. Huomiseksi kuuttatoista astetta, sunnuntaiksi jo kahtayhtä. Kilpisjärvelle, that is. Meillä sitten varmaan paria astetta viileämpää. Tulee aikas optimit vaelluskelit, vaikka pari päivää sitten näytti aika huonolta. Noh, hyvä meille. Sadettakin vain yhtenä yönä.

Se on sitten menoa nyt. Toivokaamme, ettei lumi satu esteeksi.

Vaeltajat saaneet kääntyä vielä kesäkuun puolivälissä Saarijärveltä takaisinpäin. Ja jäät lähtevät Kilpisjärvestä juhannuksena, tunturissa silloin vielä lumi maassa ja jäät järvissä. Että näin sitten.

Jep, siellä olisi tarkoitus olla juhannuksena. Ei mieliala ehkä se loistavin tällä hetkellä. Toivon, että eteenpäin päästään. Muuten tulee ikävä heinäkuuta.

Optimismia, optimismia: Ilmat lämpenevät ja lumet sulavat (ja tulee vaikeita jokien ylityksiä, ehkä mahdottomia...). Ehkä me päästään tunturiin asti. Ehkä...